Rangersin miesten edustusjoukkueen vaihderikas kausi päättyi Turussa maaliskuun loppupuolella. Samalla päättyi jotain pitkäaikaista, sillä joukkueen monivuotisen kapteenin Erik Heleniuksen pelaajaura päättyi ainakin tältä erää. Osalle oli jo pitkin kautta tiedossa tämän kauden olevan Heleniuksen viimeinen, mutta yhteisesti joukkueelle pukukopissa hän kertoi asiasta viimeisen ottelun päätyttyä.
Ensimmäiset ottelut Rangersin miesten edustusjoukkueessa kaudella 2007–2008 ja viimeiset heti perään menneellä kaudella 2023–2024. Kaksi kertaa mukana isossa roolissa nostamassa Rangers 2.divisioonasta takaisin Divariin ja Rangersin paidassa yhteensä 10 kautta Divaria. Lisäksi aikuisten tasolla kaksi kautta 2.divisioonaa Rangersissa, kaksi kautta Divaria Erä Akatemian paidassa sekä yksi liigakausi M-Teamissa.
Pääsarjatasolla otteluita yhteensä 301 kappaletta, joissa kertyi 276 tehopistettä (103+173). Ja mikä huomionarvoista – Heleniuksen arvo joukkueelle on aina mitattu muualla kuin tehopisteissä. Sekä kaukalon sisä- että ulkopuolella Heleniuksen rooli on pitkän aikaan ollut merkittävä kokonaisvaltaisuuden ja johtamisen puolella. Kylien Jätkien entisen kapteenin Tapio Sarkkisen lopettaessa pääsarjatasolla kauteen 2019–2020, oli Erik Helenius ilmiselvä seuraaja kapteenin rooliin.
Ensimmäisellä kapteenikaudellaan 2020–2021 Helenius johdatti Kylien Jätkät Divarin finaaleihin asti. Kaksi seuraavaa kautta olivat joukkueelle hyvin vaikeat, mutta kapteeni oli tärkeässä roolissa erityisesti vaikeilla hetkillä nostamassa Rangersin molempina keväinä kuiville. Kausi 2023–2024 oli Rangersille sen verran onnistunut kokonaisuudessaan, että Helenius koki joukkueen jäävän hyvään jamaan ja nyt olevan aika siirtyä kaukalon ulkopuolelle.
Omat mietteet
Helenius avaa päätöstään:
– Tähän kauteen lähdin ajatuksella, että mahdollisesti viimeinen kausi on kyseessä, kun ainoa asia mistä olin varma oli, että siviilipuolella – tarkemmin sanottuna työpuolella – oli tulossa muutoksia. Liiankin pitkäksi venyneet opiskelut olivat tulossa päätökseen ja halusin uusia haasteita työrintamalla. Tiesin, että tämä saattaisi vaikuttaa mahdollisuuteeni jatkaa salibandya divaritasolla, mutta tuntui, että on aika antaa enemmän ja panostaa kunnolla myös elämän muihin osa-alueisiin.
Muutos toteutuikin suunnitelmien mukaan ja tätä kirjoittaessani istun lentokoneessa työmatkalla Helsingborgista Tukholmaan ja voin todeta, etten pystyisi sitoutumaan joukkueen arkeen haluamallani tai vaatimallani tavalla.
Asia mikä jää kaivelemaan, on viimeisen kauden loukkaantumiskierre, joka saattoi samalla olla myös kropan viesti, että ainakin toistaiseksi on aika siirtyä katsomon puolelle. Pelien väliin jääminen ja treeneissä tötterönä toimiminen söi miestä ja vaikutti valitettavan paljon myös suoritusteni tasoon.
Viimeinen asia tähän liittyen, jonka haluan tässä vielä mainita, on minulle rakkaan seuran tämänhetkinen tilanne. Välillä on ollut tunne, että jättäisin seuran ja kaverit pulaan, jos päättäisin lopettaa. Vuodentakaisen kriisin jälkeen on otettu monta askelta oikeaan suuntaan ja jo ensimmäisellä kaudella hienosti toiminut Indians-yhteistyö toi itselleni rauhan miettiä rauhassa, mikä on itselleni juuri nyt parasta ilman minkäänlaisia omantunnontuskia.
2007–2008 ensimmäiset viralliset ottelut miesten edustusjoukkueessa. Mitä miettii Helenius?
– Kiitollisuutta, haikeutta ja ylpeyttä. Voin kertoa, että viimeisen FBC Turku-ottelun jälkeen oli todella, todella tyhjä olo. Tavallaan osasin odottaa sitä, mutta kyllä se kuitenkin taas yllätti, miten paljon tämä itselle on merkinnyt ja edelleen merkitsee, kun kopissa pelin jälkeen yritin kertoa joukkueelle päätöksestäni sanojen takertuessa kurkkuun.
Tunnen totta kai kiitollisuutta, mutta myös ylpeyttä asioista, muistoista ja kokemuksista, joita olemme yhdessä joukkueena, seurana ja yhteisönä saaneet aikaan sekä tietenkin kunniasta saada toimia pelaajien itse valitsemana kapteenina useamman kauden ajan. Voin myös nyt uraa muistellessa todeta, että onhan tässä vuosien aikana kasvanut jotain muutakin kuin fyysinen preesens: nimittäin pojasta mies. Olinhan minä melkoinen bambi silloin 2007, kertaa Helenius.
Yhteensä 283 ottelua Rangersin miesten edustusjoukkueessa. Miten ja miksi?
– Ystävät ja yhteisö.
Rastaan Tomi nosti minut mukaan 14-vuotiaana edustuksen treenirinkiin ja onhan siitä jo vierähtänyt tovi. Mukana toiminnassa on aina ollut omia ystäviä lapsuudesta asti ja on ollut etuoikeus matkan varrella myös tutustua niihin mahtaviin ihmisiin, jotka ovat olleet toiminnassa mukana ja joita voin nykyään kutsua ystäviksi. Olihan se myös iso vaikuttava tekijä, että omat vanhemmat kävivät katsomassa lähes jokaisen kotipelin. Valitettavasti viimeisellä kaudella istuin liian usein jo heidän vieressään. Nämä nyt päällimmäisenä mielessä ja tuntuu, että tästä tulisi romaani, jos alkaisin ihan kunnolla kaivelemaan syitä tälle, niin säästetään vähän lukijoita, miettii Helenius.
Pidetty persoona tulee esiin entisten joukkuelaisten kommenteista
Heleniuksen arvon joukkueelle ja seuralle hahmottaa parhaiten keskustellessa entisten joukkuekavereiden tai taustahenkilöiden kanssa. Heleniuksesta päällimmäisenä nousee esiin persoona, joka on hyvin positiivinen ja muut huomioonottava. Jokaisen joukkueen koheesion ja ilmapiirin kannalta Heleniuksella on ollut tärkeä rooli joukkuehengen muodostumisen kannalta. Hänen toiminnassaan on aina ollut huumori mukana ja pilke silmäkulmassa, mutta olennaista samaan aikaan on aina ollut tosissaan tekeminen sekä johtajuus.
Rangersissa pitkään aikanaan valmentanut Tomi Rastas muistelee yhteisiä kausia ”Ekin” kanssa:
– Nostin Erikin aikoinaan nuorena poikana mukaan Edariin. Silloin vielä poika ehkä vähän ujosteli vanhempien pelaajien rinnalla. Tämän jälkeen ujous ei ole ollut ensimmäinen adjektiivi mikä kaverista tulee mieleen…
Sain myös houkuteltua Erikin Erä Akatemiaan mukaan pelaamaan divaria. Sieltä ehkä päällimmäisenä muistona on yksi paha olkapääloukkaantuminen: Olkapääloukki ei suinkaan tullut pelikentällä, vaan kuulemma Kolmen sepän patsaalla… Hieno pelaaja ja erittäin valloittava ihminen, divari menettää ison persoonan. Kiitos Erik yhteisistä kausista!
Rangersissa alkuun joukkuekaverina ja sen jälkeen valmentajana muutaman kauden toiminut Markus Leppänen myös arvostaa aikoja samassa joukkueessa:
– Kylien Eki, joka pitkän uran teki. Huipputyyppi ”hyvine” juttuineen ja oli kyllä aina mukava toimia samassa joukkueessa.
Seuran valmennuspäällikkö Sebastian Fager-Pintilä niin ikään alkuun pelasi Heleniuksen joukkuekaverina Rangersin 2.divisioona-aikoina ja sen jälkeen valmensi häntä Divarissa. Myös ”Sebun” mielestä Heleniuksella on suuri rooli Rangersin lähihistoriassa:
– Itsellä on ollut kunnia saada pelata ja valmentaa Heleniusta. Puhutaan varmasti yhdestä kaikkien aikojen Rangerista. Pelimäärät ja pisteet ovat tietysti aina oma lukunsa kilpaurheilussa, mutta itse näen Ekin panoksen todella isona kaukalon ulkopuolisissa asioissa. Esimerkki junioreille, ystävällisyys jäsenistön eri tahoille sekä suomenruotsalainen hyvä huumori on usein pelastanut vaikeina hetkinä. Yksi hieno muisto tai kevät, mikä eritysesti on jäänyt mieleen, on kevät 2018, kun monen vuoden työn ja yrityksen jälkeen noustiin 1.divariin. Sain pelata Ekin kanssa samassa kentässä oman urani viimeiset Rangers-pelit ja se kevät oli todella hienoa aikaa. Kiitos Eki!
Kylien Jätkien pelaajiston näkemykset toinen toistaan yhtenevät Ekin merkityksestä Rangersille aiempiin kommentteihin. Viime kaudella Rangersin takalinjoilla useita otteluita pelannut Westend Indiansin sopimuspelaaja Miikka Kareinen katsoo asiaa sopivasti vähän Kirkkonummi-kuplan ulkopuolelta. Kareinen pelasi aikanaan pienen pätkän Heleniuksen joukkuekaverina jo Erä Akatemiassa:
– Kyllähän Ekistä päällimmäisenä tulee mieleen sellainen veijarimaisuus ja huonot vitsit, jotka ovat sitten todella hyviä (ainakin Erikin mielestä), mutta niille on ehkä itsekin eniten nauranut historian aikana, kun joku juttu on Erikin omasta mielestä hauska, niin se nauru on aika tarttuva piirre ja se tarttuu hyvällä tavalla joukkuekavereihin. Aivan loistava persoona. Sitten, jos miettii ihan pelikentän puolella, niin mikä on vähintään yhtä tärkeä asia: todella taitava pelaaja. Myös todella johtajaluonne, eli osaa sanoa asioista, mitkä eivät aina ole kivoja. Todella pidettävä ja taitava pelimies. On ollut itselle upeata, että olen saanut vielä tällä kaudella vetää pätkän Ekin kanssa. Ei ole mies muuttunut Erä Akatemia-vuosista ja se on pelkästään hieno asia!
Miesten edustusjoukkueen viimeisin päävalmentaja Christian Andersson ja joukkueenjohtaja sekä entinen seuran puheenjohtaja Jari Kallio ovat nähneet viimeisinä kausina Kylien Jätkien arkea läheltä ja heidänkään mielestään kapteenin merkitystä toiminnalle on turha väheksyä. Molemmilla on myös historiaa Heleniuksen kanssa aiemmilta ajoilta: Andersson valmensi Heleniusta edustusjoukkueessa jo 2010-luvun alkupuolella ja Kallio Divari-nousukaudella 2017–2018.
– Ekistä on toki paljonkin muistoja ja kaikki vielä hyviä. Ainakin valmennusuralta jäi mieleen tuo treenimotivaatio ja se asenne mitä hyvässä joukkueurheilussa tarvitaan. Hyvällä huumorilla menty aina mutta silti ei liian tosissaan. Isokokoiseksi peluriksi yllätti myös erittäin hyvät fysiikkatestin tulokset, mm. Cooperin testissä kärkilukemia vuodesta toiseen. Eki myös aina ottanut hyvin vastuuta koko joukkueen kehityksestä ja pilke silmäkulmassa kannustamassa, kehumassa ja kehittämässä. Aika täydellinen kapteeni joukkueelle, kuvailee Jari Kallio.
– Aina oli positiivisella asenteella joukkueen tapahtumissa ja niiden ulkopuolella. Isolla Rangers-sydämellä liikkeellä ja helposti näki, että välitti joukkueesta ja rakasti lajia. Iso lovi jää hänen jälkeensä Rangersin arkeen ja toivonkin, että hän on tulevaisuudessa jotenkin vielä Rangersin toiminnassa mukana. Kaikkea hyvää Ekille, päättää Christian Andersson.
Erikin parhaimmat muistot ja kiitokset
Muistoja ja persoonia Heleniuksella riittää varmasti, mutta mitä sellaisia nousee mieleen juuri nyt?
– Persoonia on matkan varrella ollut niin paljon, että yksilöiden nostaminen tuntuu hankalalta, niin käännetään tämä niin päin, että oma tavoite etenkin kapteenivuosina on ollut, että joukkueeseen olisi mahdollisimman helppoa tulla sisään. Nimenomaan sen takia, persoonat tulisivat esiin, kun porukka uskaltaa olla omana itsenään. Uskon, että tässä olemme onnistuttu hyvin ja että tämä on yksi suurimmista vahvuuksistamme, kun joukkue on hitsaantunut hyvin yhteen. Toivon että tämä asia toimii jatkossakin hyvin ja persoonat saadaan esiin. Pisteistä pelataan ja tosissaan kilpaillaan, mutta jos pilke silmäkulmasta katoaa, ollaan menossa väärään suuntaan.
Muistoista mainittakoon Divari-nousut ja viimeinen kerta, kun mentiin finaaliin asti. Hienoja hetkiä, pelaajia ja tarinoita.
Loppuun Helenius haluaa kiittää:
– Koitetaan pitää lyhyenä, mutta kiitettäviä on paljon.
Joukkuekaverit (mies kiittää luottamuksesta), valmentajat, taustat, huoltoporukka, yhteistyökumppanit (Peter Dahlgrenille erityiskiitos, joka aina ollut valmis jeesaamaan), kotiyleisö, seuran juniorit, vapaaehtoiset, ja myös vastustajille kiitos. Yhdessä tästä tehtiin merkityksellistä. Suurin kiitos kuitenkin Rangers-perheen lisäksi omalle perheelle, jotka ovat ihan muutaman tuntia omasta ajastaan uhranneet pojan harrastuksille kuskaamalla, ruokkimalla, tukemalla ja kannustamalla jne. Sekä tietenkin kotiin avopuolisolle, jolla on ymmärrys riittänyt, vaikka yhteinen aika on välillä saattanut jäädä melko vähäiseksi, kun muutama arki-ilta ja viikonloppu on vietetty harrastuksen parissa. Kiitos ja nähdään Jokirinteessä, päättää ja kiittää Helenius.
