Uutiset

Rangersin mafiaperhe EL Vehaset

Kesäkauden aikana tutustutaan ja kerrotaan tarinoita miesten edustusjoukkueen pelaajista sekä taustoista ja matkasta kohti tulevaa kautta.

Vehaset

Rangers perhe vailla vertaa

 

Perheeseen kuuluu Isä Rade, äiti Auli, esikoinen Emmi, keskimmäinen Ella ja kuopus Emil eli Emppu. Tämä perhe on varsinainen salibandyperhe. Rade on valmentanut pian 20 vuotta, Emppu pelaa miesten edustusjoukkueessa, Emmi ja Ella pelaavat N2-joukkueessa ja Auli on aina jännittämässä kotona tai paikan
päällä otteluita. Aulin jännittämisestä kertoo se, että hän harvoin pystyy katsomaan ottelun viimeiset minuutit. Kaikki lapset ovat salibandyn lisäksi pelanneet jalkapalloa, jossa Rade on ollut myös aktiivisesti mukana valmentamassa.

Rauno ”Rade” Vehanen

Tuttu näky, ihan hyvin te pyristelitte vastaan…

 

Nimi ”Rade” on monelle kirkkonummilaiselle salibandyn ystävälle tuttu. Raden on voinut vuosien varrella bongata niin salibandy- kun jalkapallokentän laidalta kahvi ja pulla kädessä. ”Pallo liikeelle” ja ”Suunnattu haltuunotto” ovat tuttuja fraaseja pelaajille, jotka ovat olleet Raden valmennuksessa. Rade on kotoisin Helsingistä, nuoruudessa hän harrasti monipuolisesti liikuntaa mm. jenkkifutista
Vaahteraliigassa. Ensimmäinen kosketus salibandyyn tuli jenkkifutisaikoina, kun talvikaudella pelattiin salibandya Jefu-joukkueen kanssa oheisharjoitteluna.
Kirkkonummelle muuton jälkeen 90-luvun alkupuolella salibandyn harrastaminen jatkui höntsäporukassa pari kertaa viikossa. Tämän jälkeen Raden omat pelailut jatkuivat pappasählyssä, jossa Radea voi vieläkin nähdä välillä kaukalossa. Ensimmäinen kokemus salibandyn valmentamisesta Radelle syntyi, kun esikoinen
Emmi aloitti vuonna 2001 pelaamaan salibandya Kirkkonummi Rangersin -91 ikäluokassa. Joukkueen toimiessa vuodet 2001-2010 Rade oli aina jollain tavalla mukana valmennuksessa.
Vuonna 2003 Rade päätti perustaa yhdessä Jonne Lindforsin kanssa toisen joukkueen -96 pojille, jotta molemmat saisivat oman poikansa mukaan salibandyyn. -96 ikäluokalla oli seurassa jo yksi joukkue Saukot, mutta se oli täynnä, joten Rade ja Jonne perustivat Viikingit. Kuka olisikaan arvannut, että uudesta
perustetusta -96 ikäluokasta eli Viikingeistä tuli kenties yksi seuran historian kovimmista joukkueista.
Joukkueessa pelasivat lähes perustamisesta asti mm. Emil Vehanen, Aleksi Markkola, Samuli Alaluusua, Atte Silvennoinen ja Lauri Alkki. Rangers Viikingit olivat Suomen ikäluokkansa yksi parhaista joukkueista,
aluemestaruus tuli vihdoin vuonna 2010, kun edellisenä kolmena vuotena oltiin jouduttu tyytymään hopeaan. Rade on perustamisesta alkaen ollut tähän päivään asti aina jollain tavalla mukana valmentamassa sitä joukkuetta, jossa Emppu pelaa.
Rade ei oikeastaan koskaan ole ollut ns. ykkösvalmentaja, koska lapsien jalkapallon valmennus vei aikaa niin paljon. Kaudella 2014-2015 Rade vähän vahingossakin ajautui A-poikien valmentajaksi, osa -96 ikäluokan pelaajista oli siirtynyt muihin seuroihin ja Rangersiin jäi hieman hajanainen nippu pelaajia, jotka pystyivät
omien sarjojen ohella pelaamaan A-poikien pelejä. Peleihin oli välillä vaikea saada edes 10 pelaajaa kasaan.
Rade soittelikin mahdollisille pelureille edellisenä iltana ja lupasi hakea seuraavan päivän turnaukseen kotiovelta. Kuinkas ollakaan, tämä joukkue nousi kauden päätteeksi A-poikien SM-sarjaan.
Rade on ollut miesten edustusjoukkueen matkassa mukana vuodesta 2016. Kausi 2018-2019 oli Raden mielestä hienoin ja helpoin kausi. Tämän 2018-2019 kauden aikana noustiin Divariin ja voitettiin Suomen Cupin aluefinaali, joukkueessa oli kolme toimivaa kenttää ja 20 taitavaa pelaajaa.

-Jotain joukkueen tasosta kertoo, että lähes samalla nipulla oltiin seuraavana vuonna taistelemassa liiganoususta, kertoo Rade.
Raden oma filosofia valmennuksessa on ollut 1. perustaitotasot ensin korkealle. 2. Pitää treeneissä ilmapiiri rentona, mutta vaatimustaso korkealla. 3. Joka treeneissä pitäisi syntyä kehitystä.

Emmi, Ella ja Emppu kertovat, että vasta vanhempana on oppinut arvostamaan sitä, että iskää on kiinnostanut meidän harrastukset ja hän on aina ollut kentän laidalla katsomassa ja neuvomassa, oli sitten kyseessä treenit tai peli. Vanhemmat ovat myös aina kuskanneet meitä peleihin ja treeneihin, iskän kyydissä kyllä aina myöhästyttiin. Kehut ovat Raden suusta harvinaista herkkua, aina löytyy parannettavaa ja kehitettävää. Mutta, jos kuuleekin Raden kehuneen, silloin tietää oikeasti pelanneensa hyvin. Olemme myös sukuvikana saatu huonot nilkat, jotka ovat vähän rajoittaneet meidän jokaisen urheilemista. Rade kertoo kuitenkin huonojen nilkkojen periytyneen äidin puolelta, hän on itse aina ollut rautaisessa
kunnossa.

Rade on edelleen tikissä.

 

Emil ”Emppu” Vehanen

Emppu on aina iloinen velikulta.

 

Numero 12 ja punaiset posket, ovat olleet jo useamman vuoden tuttu näky Pommarissa. Empun salibandyura alkoi vuonna 2003, -96 ikäluokan Viikingit joukkueessa.
-Olin harrastanut jo jonkin aikaa jalkapalloa KyiFissä ja varmaan iskä oli saanut innostuksen salibandyyn Emmin harrastuksen myötä ja keksi, että munkin pitää aloittaa se laji, kertoo Emppu.
Onneksi aloitin, vaikka jalkapalloharrastus kestikin yli 5 vuotta, vei salibandy lopulta voiton. Iskä on aina valmentanut minua molemmissa lajeissa. Pakko myöntää, että välillä se on ärsyttänyt. Mitä vanhemmaksi olen tullut, on kuitenkin kiva, kun iskän kanssa pystyy keskustelemaan sählyjuttuja. Ikinä en ole ollut se, joka pääsee helpolla, koska olen valmentajan poika, vaan duunia on joutunut tekemään kahta
kauheammin, koska kyseessä on, ei kuka tahansa iskä vaan Rade.
-Olen erittäin kiitollinen, että olen saanut pelata lähes koko urani monen saman pelaajan kanssa, kenen kanssa pikkupoikana tämä laji aloitettiin. Esimerkiksi Aleksi Markkolan kanssa olemme yhtä kautta lukuun ottamatta pelanneet lähes aina samassa kentässä, ja usein vielä pakkiparina.
Emppu ei ehkä ole aina ollut se näkyvin pelaaja joukkueessa, kuitenkin hän on sellainen pelaaja, joka tekee ketjukavereistaan parempia.

-Viime kausi oli kyllä minun tämänhetkisen urani paras kausi, toivottavasti ensi
kausi sujuu yhtä hyvin.

Emmi ja Ella Vehanen

Ellan ja Emmin Dream Team N2

 

Emmin ja Ellan ykköslajina oli lähemmäs 20 vuotta jalkapallo, jossa molemmat siskoset pelasivat Kirkkonummen Ack:ssa parhaimmillaan naisten 2-divisioonaa. Jalkapallon jäätyä pois elämästä, ovat siskokset paikanneet jalkapallon jättämän aukon salibandylla. Molemmat ovat nyt pelanneet vuonna 2015
perustetussa Kirkkonummi Rangersin N2-joukkueessa. Tulevana kautena Rangersin N2-joukkuetta alkaa valmentamaan, kukas muukaan, kun itse Rauno Vehanen.
Emmi aloitti salibandyn pelaamisen Kirkkonummi Rangersissa vuonna 2001, luokkakaverin vanhemmat päättivät perustaa uuden joukkueen -91 syntyneille tytöille ja Emmi lähti mukaan.

-Salibandya tuli harrastettua lapsena ja nuorena noin 9 vuotta, kunnes joukkue hajosi keväällä 2010. Suurin osa pelaajista kirjoitti silloin ylioppilaaksi ja lähti suorittamaan jatko-opintojaan muualle ja niin -91 ikäluokan joukkue
lopetti toimintansa, kertoo Emmi.
Rade oli alusta asti tiiviisti mukana myös Rangersin -91 tyttöjen ikäluokan valmennuksessa. Ellalle salibandy on nuorempana ollut enemmän sivusta seuraamista, sillä isosisko ja pikkuveli pelasivat ja heidän pelejään tuli seurailtua paljon. Vuonna 2009 salibandy tuli vahvasti mukaan Ellan elämään, kun avopuoliso Santeri Fager-Pintilä astui kuvioihin mukaan.

-Viimeiset 10 vuotta olen seurannut aktiivisesti miesten edustusjoukkueen pelejä, lähes kaikkia kotipelejä olen ollut paikan päällä katsomassa. Vielä kun Emmikin löysi elämänsä miehen Timo Järvenpään muutama vuosi sitten, joka on myös monivuotinen Edarin peluri niin kyllä tässä perheessä aika paljon sählystä puhutaan, kertoo Ella.

Raden kultakimpaleet.

 

Vastaa